Itämaiset taistelulajit eli budolajit ovat viimeisten vuosikymmenien aikana saavuttaneet yhä suurempaa suosiota ympäri maailmaa. Monet näistä lajeista ovat lähtöisin Japanista, jossa perinteillä on huomattava merkitys. Japanin Budoliiton (Nippon Budo Shingikai) keskuudessa tunnettiin 70-luvulla huolta siitä, että liiallinen painottuminen esimerkiksi kaupallisuuteen tai kilpailemiseen saattaa köyhdyttää lajien henkistä sisältöä ja hämärtää käsitettä budo osana perinteistä japanilaista kulttuuria. Niinpä vuonna 1981 Japanin Budoliiton hallitus nimesi työryhmän jonka tehtäväksi annettiin selvittää mitä on budo ja miten budon pääperiaatteet suhtautuvat ulkomaisiin urheiluihin.
Työryhmä kokoontui seuraavien vuosien aikana parikymmentä kertaa ja julkaisi useita raportteja joissa käsiteltiin budon muuttuvaa kuvaa. Jigoro Kanon kehittämän judon merkitys nykyisille budolajeille korostui, ja samoin hänen käsityksensä kovan harjoittelun tavoitteista. Vuonna 1983 oltiin vihdoin valmiita aloittamaan työ budon sääntöjen luomiseksi ohjeeksi tosissaan harjoitteleville. Sääntöehdotelmia kierrätettiin ja käsiteltiin eri tahoilla kunnes oltiin japanilaiseen tapaan päästy yhteisymmärrykseen, ja vihdoin, huhtikuun 23. päivänä 1987, määriteltiin Japanin Budoliitossa Budon säännöt (Budo Kensho) joissa täsmennetään budon tarkoitus ja budon harjoituksen päämäärät. Sääntöjen määrittelyssä olivat mukana edustajat seuraavista budolajeista: Judo, Kendo, Kyudo, Sumo, Karatedo, Aikido, Shorinji Kempo, Naginata ja Jukendo, sekä Nippon Budokan. Esitys rakentuu selvästi japanilaiselle näkemykselle, mutta monet näistä arvoista ovat yhteisiä maailman kaikille budolajien harrastajille.
1. Tavoite
Budon tavoite on kehittää luonnetta, lisätä kykyä tehdä arvovalintoja, ja kasvattaa kurinalainen, pystyvä yksilö käyttäen taistelutaitoja keinoina harjoittaa häntä fyysisesti ja henkisesti.
2. Harjoittelu
Päivittäisessä harjoittelussa on noudatettava hyviä tapoja, pysyttävä perusasioissa ja vastustettava kiusausta pyrkiä pelkästään tekniseen taitavuuteen mielen ja kehon yhteyden kustannuksella.
4. Dojo
Dojo on pyhä paikka jossa harjoitetaan mieltä ja kehoa. Täällä on noudatettava kuria, asianmukaista käytöstä ja muodollisuutta. harjoittelualeen tulee olla hiljainen, puhdas, turvallinen ja juhlava ympäristö.
5. Opetus
Opettaessaan harjoittelijoita on budo-opettajan, ollakseen hyvä opettaja, aina pyrittävä kehittämään omaa luonnetta ja edistämään omia taitojaan ja mielen ja kehon yhteyttä. Hänen ei tulisi antaa voittojen tai häviöiden vaikuttaa, eikä pöyhkeillä ylivoimaisella taidoillaan, vaan hänen tulee aina esiintyä kunnon esikuvan lailla.
6. Edistäminen
Budon edistämisessä on noudatettava perinteisiä arvoja, haettava pätevää harjoitusta, avustettava tutkimusta ja kaikin tavoin pyrittävä säilyttämään ja kehittämään kohti täydellisyyttä tätä perinteistä taitoa ottaen huomioon kansainväliset näkökohdat.